Yamaha R5 PROJEKTIPYÖRÄMME TYÖPÄIVÄKIRJA

Vastauksia tuli kaikkiastaan kolme, joista vain yksi oli varsin varteenotettava. Kaksi oli piikkejä ja joiden hinta oli huima... ja ne olivat vielä hieman liian nuoria, sillä haluamme tietysti ajaa halvalla, joten museoikäinen pyörän tulisi olla. Ja kun kuulimme tämän yksilön olevan R5, niin innostuimme todenteolla... Juhallahan on myös R5 Yamaha...Joten Räyskälässä oleva pyörä oli se jota lähdimme katsomaan.

5.5.1999 Keskiviikko

Lähdimme sovitun mukaisesti hakemaan pyörää Räyskälästä. Perille osasimme ihan helposti, avuksi ostettua karttakirjaakaan emme välttämättä olisi tarvinneet.

Treffit oli tehty paikalliselle kaupalle, jossa pyörän myyjä meitä jo odottelikin. Hänen perässään sitten köröttelimme kohden pyörän silloista majapaikkaa. Auto tosin jouduttiin jättämään monen sadan metrin päähän (mikä myöhemmin tiesi Juhalle melkoista tuuppausoperaatiota...). Perille päästyämme kauhistuimme; pyörä seisoi kuusen alla... Onneksi myyjä kertoi työntäneensä sen siihen vasta aiemmin päivällä kun oli yrittänyt käynnistää sitä. Pyörän maalausteema ei alkuun miellyttänyt meitä juuri lainkaan (haalistunut ja hilseilevä maali ei ollut kaunis muutenkaan...) mutta aikamme tarkasteltuamme päätimme kuitenkin ostaa projektin, vaikka ihan pienellä hommalla ei pyörästä kaunista tulekaan, mutta kaikkemme teemme.

Ja sitten alkoi Juhalla ensimmäinen hikinen osuus tämän prätkän kanssa, eli operaatio autolle mars, mäkisen maaston poikki. Parin tupakkatauon jälkeen saavuimme autolle, saimme pyörän lavalle ja kiinnitetyksi paikoilleen. Sitten oli paperihommien vuoro ja maksun paikka. Kukkarot keventyneinä lähdimme kotimatkalle. Matkalla jo saimme huomata, että Jamppu on melkoinen katseenvangitsija jopa huonokuntoisena. Ihme ettei kukaan ajanut ojaan, kun päät kääntyivät peräämme... Melkoinen flirttailija tuo R5...

Mutta jännitysmomentti oli vielä tallella... Joudumme ajamaan Juhan vanhempien talon ohi, kuskatessamme pyörää kotiimme. Toivottavasti he eivät ole ikkunassa katselemassa, sillä heille (kuten ei minunkaan vanhemmileni) projektia ei ole tarkoitus paljastaa ennen kuin se käy ja kukkuu... Pääsimme kotiin ilman että kukaan olisi huomannut mitään, Jamppu otettiin alas lavalta, pestiin ja tuotiin kamariin purettavaksi ja huollettavaksi. Ensimmäisen illan saldona siis pesu ja purku niin pitkälle, että paikallaan rungossa olivat vain kone sekä etu- ja takapyörä lokasuojineen...

6.5.1999. Torstai

Purkaminen edistyi... Illalla tullessani töistä, oli kone irti rungosta ja raahasimme rungon etuteleskooppeineen ja -renkaineen pihalle tarkempaan pesuun. Kun pesty runko tuotiin takaisin sisälle, vaihtoi Juha siihen koko kuskin jalkatappisysteemin vähemmän ruosteisiin, enemmän kromisiin. Vielä oli edessä moottorin kiinnitysten kohdalta pinttyneen öljy/savi/hiekka-mömmön pois raapiminen.

Aiemmin päivällä olin surffannut netissä sen verran, että olin löytänyt informaatiota melkoisen läjän ja mm. tiedon, että pyörämme maaliteema on yksi alkuperäisistä...

7.5.1999. Perjantai

Kävin ostamassa joitakin santapaperiarkkeja, PataPataa, hammasharjoja ja teräsharjoja, jotta pääsisimme rungon osiin piintyneen paskan kimppuun ja piakkoin maalaamaan koko putkikehtorungon.

Kun Juha sitten illalla saapui bänditreeneistä kotiin, olikin runko jo enimmin osin hinkattu ruosteesta (sain sentään minäkin jotain aikaan...). Seuraavaksi otimme irti eturenkaan ja -lokarin. Pienen pesun jälkeen ei se näyttänytkään niin pahalta. Koska nyt ei puunattavaa löytynyt sen enempiä, kävi Juha itse voimanlähteen kimppuun...

Ensimmäinen kansi auki... Kaunis, tosin hieman karstoittunut, mäntä se siellä köllötteli. Toinen kansi auki... AAAARRRRGGGGHHHH!!!! Vähemmän kaunis mäntä siellä lepäili... Pakoaukon reunasta oli irronnut pieni pala, joka oli aika pitkän aikaa tanssinut männän ja kannen välissä. Eli sylinterit poraukseen (tai ehkä hoonaus riittää) ja ainakin toinen mäntä vaihtoon... Samalla huomasimme jotain outoa sylinterin kiinnityspulteissakin. Yksi nimittäin oli eripituinen kuin kolme muuta. Juha irroitti sen ja totesi, että tässä projektissa sitä murhetta riittää. Joku tumpelo edellinen omistaja oli joko katkaissut alkuperäisen pinnapultin tai ehkä kierteet olivat vaurioituneet, miten vain, mutta joka tapauksessa korjaus oli tehty typerästi poraamalla reikää syvemmäksi ja jatkamalla kierteitä. Ikävä kyllä pora oli puhkaissut reiän kampikammioon asti, työntäen tietenkin lastut edellään. Kaiken kukkuraksi kampikammion ja kytkinkopan välisessä seinämässä oli pieni reikä ja alumiinipurua olikin sitten kaikkialla. Juhalle tuli siis tehtäväksi uusi pinnapulttikin. Tähän tosin oli varauduttu, mutta Juha päätti ihan varmuuden vuoksi tarkistaa koneen alakerran, eli mm. kampiakselin laakerit, niin eteemme tulikin hieman suurempi takaisku... Toisen kiertokangen alapäässä laakerivälystä millin verran. Tähän emme olleet varautuneet, eli projekti kestää hieman kauemmin ja maksaa hieman enemmän, mutta pyörästä tulee kuin uusi moottorinkin osalta.

8.5.1999. Lauantai

Eipä tullut pyörän suhteen juuri muuta aikaan, kuin sovimme Heinosen Jarin kanssa, että hän hiekkapuhaltaa jokusia osia ennen kuin ne viedään kromattaviksi. Ja Juha soitti Kari Hakko nimiselle miehelle ja saa häneltä lainaan ainakin moottorin räjäytyskuvan ja kaikenlaista muuta tarvittavaa (erilaisia säätöarvoja mm.) etanapostin kautta tässä lähipäivinä.

9.5.1999. Sunnuntai Äitienpäivä ja Tampereella Hymyilevän motoristin kevätpäivä

Koska olimme eilen hyvissä ajoin (lue: yöllä) saapuneet viettämään äitienpäivää Ihavalle (vanhempieni luo), niin tietenkään ei Yamaha ajokuntoon -projekti edennyt oikeastaan yhtään. Palaillessamme Ihavalta, poikkesimme Haapa-ahon Juhan luona ja sinne pyörähti myös Aaltosen Juha joka auliisti lupasi maalata Jammun tankin alkuperäiseen 2-väriteemaan kunhan vain itse hankimme maalit. Kotiuduttuamme riitti kuitenkin sen verran energiaa, että kiillotimme vilkunkopat ja teimme Mopo-Sportiin tilauksen.

10.5.1999. Maanantai

Tämänpäiväinen operaatio alkoi klassisesti siivoamalla "pajaa". Työkalut paikoilleen (jotta ne löytäisi tarvittaessa), lattialta likaiset sanomalehdet pesään (jotta paskat eivät kulkeutuisi jaloissa ympäri kämppää...) ja imurointi (että on kivampi istua lattialla, ilman että housut on täynnä hiekkaa...). Varsinaisen työn osalta saldona voidaan pitää sitä, että saimme vanteet puhdistettua.

11.5.1999. Tiistai

Tänään metsästettiin maaleja. Runkoon ruoste-estomaalia ja Miranolia, sekä tankkiin, sivuposkiin, lampun kuuppaan ja -korviin kovetinmaalit Aaltosta varten. Ja rungon alapuoli sai ruoste-estomaalikerroksen.

12.5.1999.Keskiviikko

Pyörän suhteen melko laiska päivä, Juha tosin haki Ypäjältä kahvakumit ja Loimaalta eilen valitsemamme maalit. Minä hain HongKong myymälästä vaihdettavalla päällä olevan ruuvimeisselin (tähti/taltta).

13.5.1999. Torstai

Juha maalasi rungon kokonaisuudessaan ruoste-estomaalilla ja yläpuolen Miranolilla. Joitain muitakin osia tuli hinkattua puhtaammiksi. Ja Juha oli käynyt uudelleen Ypäjällä jakemassa satulan, etulokasuojan ja virtalukon ilman avainta. Kaikkineen nämä maksoivat 60 markkaa, eli ei paljoa jos vaikka joku osa jäisikin käyttämättä. Satulan kunto on todella huono, mutta josko siitä saataisiin toimiva pienen hitsailun ja uuden päällisen avulla.

14.5.1999. Perjantai

Runko sai maalin myös alapuolelleen ja siinä samalla tuli keskiseisontatuki samaan väriin. Juha teki myös jousipuristimet, jotta saadaan iskarit purettua (autoni Mazdan iskariremontista jäi muistiin se, miten McPhearson -tyyppisistä iskareista jouset hyppäävät uskomattomalla voimalla...) ja työ reissullaan vei tankin ja sivuposket Aaltoselle maalattavaksi. Minä taasen olin koulureissuni liikkeellä toisella R5:lla, tosin vain menomatkan... Paluumatkan suoritti Juha ja kuskin vaihdoksen teimme Loimaalla.

15.5.1999. Lauantai Pidimme välipäivän...

16.5.1999. Sunnuntai

Moottorin purkaminen... Ja sen suoritti yksinään Juha, ulkopuolen pesuun toki osallistuin minäkin karhunkielien ja hammasharjojen avulla. Purkuvaiheessa paljastui, että vaihteisto on loistokunnossa, kuin uusi ja kytkimen on joku edellisistä omistajista vaihtanyt. Orastavaa laakerivikaa löytyi myös kampiakselin runkolaakereistakin, joten ihan hyvä, että koko kone tuli puretuksi.

Juha on saanut tehdyksi sen pinnapultin jo jokin aikaa sitten mutta tänään se laitettiin paikoilleen. Sitä ennen Juha kiersi uudet kierteet lohkoon ja kun pinnapultti oli paikoillaan, niin hän sitten vielä varmisti kytkinkopan ja kampikammion välisen reiän Plastic Paddingin Chemical metallilla vaikka uusi pinnapultti itsessään reiän jo tukkikin (toivottavasti sitä pulttia ei tarvitse koskaan enää irrottaa...) Yhden lohkon työstämiseenkin saa siis ihan kivasti päivän kulumaan! Pakkasimme korjaukseen menevät osat paffilaatikkoon ja ne lähetetään Mopo-Sportiin ensi viikolla. Kallistahan taitaa tulla, mutta eipä tule turhaa työtä rungonkaan suhteen sitten, sillä meidän hoivissamme kone tulee varmaan kestämään seuraavat 30 vuotta... Ja mikäpä sillä olisi kestäessä, olihan se ed. omistajan vajassa lojunut 13 vuotta ilman remontteja (saatikka huoltoja) ja silti ollut toisinaan ajossa... Eikä tuostakaan käsittelystä lopullisesti sanonut sopimustaan irti... Nyt tämä yksilö pääsi rakastavaan kotiin...

17.5.1999. Maanantai

Tulipahan sitten iskarit purettua, ja pumppuosat maalattua (Konin oranssista) mustiksi ja mustat kierteet pakattiin hiekkapuhallettavien osien joukkoon ja osat annettiin Heinosen Jarille. Kirjoitimme kirjeen Mopo-Sportin pojille, jotta he osaavat tehdä oikeat jutut oikeille osille...

18.5.1999. Tiistai Pidimme välipäivän...

19.5.1999. Keskiviikko

Yamaha ollut meillä tasan 2 viikkoa!!!! Ja uskomatonta kyllä näinkin paljon olemme saaneet aikaan. Tänään pesimme pakoputket... Hassua miten senkin paskakerroksen alta löytyi suurimmaksi osaksi virheetön kiiltävä kromi. Ainoat virheet ovat oikeanpuoleisessa putkessa, johon akkuhappo oli syönyt muutaman harmaan kohdan, kun joku vatipää ei ollut ottanut akkua pois 13 vuoden säilytyksen ajaksi...

20. ja 21.5.1999. Torstai ja Perjantai Välipäiviä

22.5.1999 Lauantai

Juha aloitti kasaamisen. Runkoon tuli kiinnitetyksi haarukat ja lokasuojat.Hassua, miten se alkoikin heti näyttää paljon toivorikkaammalta projektilta. Takaswingiinkin tuli vaihdetuksi laakeripuslat e-r-i-t-t-ä-i-n kuluneiden tilalle.

23.5.1999. Sunnuntai

Takavalon ja -vilkkujen paikoilleen asennus... WAU!!! Se alkaa näyttämään kerrassaan upealta... Vilkun laseja pitää vain yksi kappale löytää jostakin.

VIIKKO 21

Juurikaan mitään ei olla saatu aikaan sitten edellisien...

31.5.1999. Maanantai

Nyt on sitten moottorin posket maalattu ja akku hankittu, Kun saimme akun paikoilleen, piti tietty testata että kaikki sähköjohdot toimivat. Ja toimivathan ne. Vilkkurele on ainoa joka ei toiminut, mutta se ei isoa rahareikää tee. Kiertokanki on edelleen huollossa ja tankki maalauksessa.

1.6.1999. Tiistai

Tänään Juha on sitten saanut sen puhelinsoiton, jota on kauhulla odottanut. Eli Mopo-Sportista soitetaan, ettei jotain palikkaa saadakaan. Kiertokanki, eli se tärkein, mättää. No eikun haku päälle ... Huittisista löytyy yksi koko kampiakseli halpaan sadan markan hintaan, joskin ilman koneistusta siitä ei ole miksikään, sillä siitäkin on toinen puoli leikannut kiinni. Päivän hyvä uutinen on se, että Juha haki Ypäjältä vielä valovaihtajan.

2.6.1999 Keskiviikko

Tänään saatiin osat hiekkapuhalluksesta ja lupasi viedä ne huomenna kromattavaksi Metsämaan Niklaamoon. Tämän päivän työt olivat oikeastaan siinä, että veimme Aaltoselle tarkkoja kuvia siitä tankista.

3. -5.6.1999. Torstai -Lauantai Välipäiviä

6.6.1999 Sunnuntai

Juha maalasi lampunkuupan ja -kiinityskorvat ja asensi ne paikoilleen. Pyörä senkun ryhdistyy. Ilme kertoo seuraavaa: Joko pian päästään baanalle? Virtalukonkin Juha oli ehtinyt kiinnittää asiankuuluvaan paikkaan.

7.6.1999. Maanantai

Posti toi lapun, että Mopo-Sportin tilaus on saapunut!!!

8.6.1999. Tiistai

Haimme paketin ja havaitsimme, ettei mäntää oltu löydetty, mutta sylinterit oli hoonattu. Kiertokankikaan ei ole enää ongelma, sillä Juha haki Huittisista sen kiinnileikanneen kampiakselin. Koneistus siihen tullee maksamaan n. 400 mk, mutta onhan se sen arvoista. Paketissa oli uusi takarengas, etu- ja takarattaat, ketjut, kahvat, jarruvaijeri ja erinäisiä työkaluja...

9. -21.6.1999. Keskiviikko - Maanantai

Varsinaista edistymistä ei ole tapahtunut, kun ei ole juuri mitään mitä tekisi, kun kampiakseli on koneistuksessa, tankki maalattavana ja kromiosat kromattavana... ainakin tiistaihin 22.6. asti...

22.6.1999 Tiistai

Juha haki palikoita ympäri maakuntaa ja kotiinpäästyään asensi vastarengastetun takavanteen paikoilleen, kiinnitti sivuseisontatuen ja jarrupolkimen. Takaiskarit tuli kasattua ja asennettua paikoilleen ja takajarrun käyttövipu tuli sille kuuluvalle paikalle. Kampiakseli on koneessa, mutta motin kasaaminen pyssäsi siihen, ettei stefoja ym. tiivisteitä ollut vielä. Stormin paketti oli tosin jo tullut postiin, mutta sitä ei ehditty tänään vielä hakemaan. Tosin paketin piti olla melkein tonnin arvoinen, mutta se onkin vain hieman päälle 400 mk... Mitäköhän jäi uupumaan?

23.6.1999. Keskiviikko

Juha haki stormin paketin ja selvisi mitä kaikkea sieltä puuttui... eli puutelistassa vielä käynnistyskammen kumi, satulan päällinen, kytkinvipu, ja tiivistesarja. Soitin Stormille ja kysyin puuttuvien tavaroiden kohtaloa... kaikki muu on tulossa Helsingin liikkeestä, paitsi käynnistinkammenkumit, joita ei ole varastoissa ainuitakaan. Juha asensi vilkkureleen ja öljystefat paikoilleen. Muuta tuskin tapahtuu, sillä juhannus painaa päälle ja saunaan pitää saada lauteet.

24.6.1999 Torstai

Tänään saapui Stormin toinen paketti, mutta tavarat jäävät juhannuksen yli laatikkoon...

25. -27.6.1999. Perjantai - Sunnuntai

Ankaraa Juhannuksen juhlimista

28.6.1999 Maanantai

Kun minä makoilin migreenin uhrina sängyn pohjalla, niin Juha oli sillä välin kasannut moottorin ja nostanut sen paikoilleen. YKSIN... Olisin tietty halunnut olla auttamassa, mutta Juha ei ollut hennonnut herättää minua.

29.6.1999. Tiistai

Juha ropasi kytkintä ja asensi moottorin posket paikoilleen. Sytytyskin tuli säätöihinsä.

30.6.1999 Keskiviikko

Viimeisetkin moottorin mutterit tuli kiristettyä, käynnistyskampi kiinnitettyä ja tulpanjohdot vaihdettua (myös -hatut). Lisäksi Juha hitsuutteli satulanpohjan kasaan niin, että siinä on reunat ympäri saakka, joten päällisen asentaminen onnistuu. Muuta ei kai sitten juurikaan voida tehdä ennen ensiviikon puoltaväliä, kunnes Aaltonen saa toimitettua meille tankin.

1.7.1999. Torstai

Tänäänkin tuli tehtyä jotain pientä... Etsimme hullun lailla hikihatussa vaihteistoöljyntäyttöaukon tulppaa... Niin pieni osa, ja loppuenlopuksi se löytyi kangaspuiden alta... Oli vain jossain vaiheessa vierinyt sinne piiloon meiltä... mokomakin.. Ja Aaltonen soitteli, että tankki on maalattu!!! Eli saammekin koko komeuden luultavasti kasaan jo viikonlopun aikana.

2.7.1999. Perjantai

Tänään Juha oli koonnut satulan... Siinä on ikävä kyllä sentin verran liikaa reunoja, eli se pitää vielä purkaa, ottaa liiat pois ja kasata uudelleen. Se ei haittaisi muuten, mutta satula ei käänny sivulle... eli jos siellä olisi työkaluja omilla paikoillaan, niin niihin ei pääsisi käsiksi. Jeps... Mutta loppusuoralla ollaan...

3.7.1999. Lauantai

Eilen illalla sitten saimme kuin saimmekin tankin ja sivuposket Aaltoselta ja baarireissun jälkeen kotiuduttuamme, ne tulivatkin paikoilleen... UUHHH!!! Suoraan sanoen aivan orgastinen tunne katsella projektia valmiina. Satulanpohjaa Juha korjaili tänään ja asensi päällisen uudelleen paikoilleen ja... Sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetta, joka mielen valtaa kun kokonaisuus on kasassa... Mieli on kevyt, mutta samalla surullinen... Mitä tässä nyt sitten tehdään iltaisin...

Mutta eipä nuolaista vielä ennen kuin tipahtaa... Käyvän emme ole koneen vielä kuulleet! Ja kunhan siihen saadaan vielä hankittua tulpat, öljyt ja bensaa tankkiin, niin voimme kokeilla, että käykö se ollenkaan. Ja jos käy, niin sitten ensi viikolla hakemaan liikennevakuutus sekä soitto katsastustoimipaikkaan, josko he suostuisivat katsomaan pärräämme ja laittamaan sen takaisin rekisteriin...

4.7.1999. Sunnuntai

Tänään sitten vihdosta viimein paljastimme projektin Juhan isälle, ja hänestä tuli hetkeksi sanaton... "Että tuollaista te sitten olette väkertäneet!" Ja oli selkeästi ylpeä saavutuksestamme, moottoripyöräihmisiä hänkin. Kunhan vielä omalle isäpapalleni voisin näyttää tuon kaunottaren... No sekin aika koittaa, kunhan R5 on katsastettu. Ja tänään myös kuulimme sen käyvän ja Juha ajoi sillä pienen lenkin testimielessä... Takajarru toimii moitteettomasti ja vapaavalokin alkoi itsestään toimia (sisätiloissa emme sitä saaneet toimimaan) mutta kaasuttimia pitää vielä tarkistella, että mikä niissä mättää, sillä ilman ryyppyä ei oikeanpuoleinen pytty jaksa käydä. No kuitenkin, juhlistamme projektin valmistumista ja pyörän käymistä pullollisella viiniä tänäiltana, sillä lomakin alkoi eikä huomenna ole kiire minnekään...

7.7.1999. Keskiviikko

Huomenna sitten on aamulla kymmeneltä katastus. Sen varaaminen hoidettiin tänään...

8.7.1999. Torstai

Katsastus meni hienosti... kirkkaasti läpi. Nyt siinä on vakuutus kuukaudeksi ja sinä aikana pyörä pitäisi museorekisteröidä. Ikävä kyllä emme saaneet pitää sitä hauskaa IA-123 rekisteritunnusta, mutta museoitaessa otamme siihen sen vanhan mustapohjaisen kilven, sillä sellainen mahdollisuus on olemassa halpaan 40 mk:n hintaan...

Ja katasatusmieskin ihastui pyöräämme ikihyviksi. 28-vuotias pyörävanhus ja itseään nuorempien käsissä siitä on tullut kuin uusi. Ei hullumpaa kehumista meidän työtämme kohtaan...

11.7.1999. Sunnuntai

Tänään sitten sain minäkin vihdostaviimein ajella projektillamme... Ja se totteli minua kuin unelma, aivan kuin se olisi tehty minua varten... (Niinhän se oikeastaan onkin...) Aiemmin en arvannut lähteä sillä reissuun, sillä sen kytkinvipu oli hivenen turhan jäykkä, ettei minun (heiveröisen naisen) käsivoimat vasemmassa kädessä (olenhan oikeakätinen) riittäneet sen vääntämiseen. Olisihan ollut sangen noloa hajottaa vaihteisto sillä, etten jaksa käyttää kytkintä. Mutta tänään Juha teki sen operaation, että sai kytkimen hieman herkemmin toimivaksi.

Kävimme kahdella pärrällä Leppijärven Motellilla "kiusaamassa" jokusia tuntemiamme pyörättömiä motoristeja ja pihalla istuessamme koimme jokusia nautinnollisia hetkiä, kun sisään menevät ihmiset melkein kävelivät ovea päin jäädessään tuijottamaan pyöriämme... No, ensi viikolla tulee kyllä ajeltua harjoitusmielessä aika paljonkin, nimittäin ajattelin kulkea työmatkat sillä ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla viikolla lähdetään reissuun, tosin Ilves-Meetingin kautta...

Tässä minä itse ja toinen kullanmuruistani

 

 

(Tähän väliin on pakko mainita että perhepoliittisista syistä R5 jäi keväällä 2000 Juhan ulkoilutettavaksi, ja minä sitten ilman pyörää kun Juhan isäukko omi itselleen "Juhan" pyörän... Kurjaa. No merkkiuskollisena pysyin, nyt on taas allani Yamaha RD)

 

MATKAPÄIVÄKIRJAA (R5:n tulikaste matkamoottoripyöräilyyn...)

16.7.1999 Perjantai

Tänään olin töissä kuin kissa kuumalla katolla... En meinannut millään malttaa odottaa kello kymmentä illalla, jolloin pääsen pois töistä ja saamme pakata pyörämme ja suunnata eturenkaan osoittamaan kohden Räyskälää ja Ilves-Meetingiä. Olimme sopineet treffit Haapa-ahon pariskunnan kanssa Forssan Autokeitaalle ja sinne saavuimme n. klo 23.15. Siitä sitten jatkoimme matkaa peräkanaa ja matkalla pysähdyimme kerran (oli hivenen kylmä ja pyörämme ainoa pieni haittapuolikin löytyi; kaasukäden pikkurilli ja puolet kämmenestä puutuu tärinästä...). Mutta kaunottaremme osoittautui erittäin sitkeäksi peliksi, matkavauhtina kahta päällä kuormattuna saattoi hyvinkin pitää sellaista 80 -90 km/h vitosvaihteella (kierroksia n. 4000/min), ainoastaan ylämäkiin piti vaihtaa neloselle. Hyytymisestä ei merkkiäkään. Perille pääsimme n. klo 00.30 ja saimme etulyhtyymme numerot 223 ja 224, eli aika moni motoristi oli paikalle saapunut jo ennen meitä.

Katseltuamme tovin aluetta löysimme paikat teltoillemme, tosin se sijaitsi pehmeän kentän toisella puolella. Ja kentän pehmeys pimeässä selvisi vasta ajaessani sen yli... Takapää heittäytyi aika levottomaksi. Matkalla oli toinenkin vastaavanoloinen tapaus; pintatie vaihtuu ilman erillistä merkkiä soratieksi... Ja vauhtia silleen sopivasti liikaa sorapätkälle (enkä sitäpaitsi ole koskaan pitänyt ajamisesta sorapätkillä!!!) Mutta kaikesta tästä kuitenkin selvisimme ehjin nahoin, sekä minä, Juha että kaunottaremme R5!

Leiriydyimme ja lähdimme katselemaan paikkoja (sen verran mitä pimeässä nyt sitten näkyi...). Kasseja purkaessa huomasimme tietysti myös yhden unohtuneen kapineen... Kameran, ja että sitten sapetti... No seuraavalla kerralla olemme sitten viisaampia. Rankan työillan jälkeen ajetut kilometrit verottivat voimavarojani niin, että Nukku-Mattia ei kauaa tarvinnut odotella makuupussiin änkeämisen jälkeen...

Heräsin aamulla varhain seitsemältä (minä unikeko... raitis ulkoilma kai tekee tällaisia temppuja...) linnunlauluun ja ohiajaviin autoihin (telttamme olikin aivan tien reunassa...). Siitä sitten kömmin ulos ja kävin "puuteroimassa nenäni" ja sitten jonottamaan aamupalaa... Lounaaseen saakka sitten kiertelimme alueella ihailemassa/kauhistelemassa muita alueella olevia pärriä (olipa joukossa yksi Honda Monkeykin). Lounaan jälkeen päätimme mennä käväisemään siellä mökillä, josta pyörämme alunperin meille haettiin. Melkoisia kinttupolkuja jouduimmekin menemään; nokkoset polttivat sormet ja risut tarttuivat jalkoihin, mutta sinne päästiin, tosin R5 koitti laittaa kampoihin... Tällä vehkeellä tuntuu olevan sielu joka ei pidä paikasta josta sen haimme... Mutta mökillä ei ollut ristin sielua, ja lähdimme pois jättäen pihamaahan viestin: KÄVIN TÄÄLLÄ R5. Paluumatka sujui vauhdikkaasti, ikään kuin pyörällä olisi ollut hullumainen kiire pois paikasta jossa oli ollut hyljättynä.

Palattuamme leiriin jäimme pyörämme lähettyville ja siihen kerääntyi pikkuhiljaa kiinnostuneita ihmisiä, joille esittelimme mukaan otettuja valokuvia rakennusvaiheista ja vastailimme kysymyksiin. Sitten jossain vaiheessa iltaa olutteltta kutsui Juhan rientoihinsa, ja minä jäin seurustelemaan pyöräni kanssa.

Illalla nukkumaan mentäessä havaitsin, että jotain muutakin olisi ollut hyvä sulloa mukaan, nimittäin jokin pieni matto teltan edustalle, sillä teltta oli täynnä hiekkaa ja neulasia, jotka kulkeutuivat polvissa kontatessa oviaukosta sisään...

Aamu valkeni, ja arska alkoi paistamaan telttaan lämmittäen sen saunaksi... Heräsin yltäpäältä hiestä vaikka yöllä olin palellut. Siinä vaiheessa kun me kämmimme pois teltasta olivat Haapa-ahot jo pakanneet kamansa ja lähteneet kotimatkalle meidän ollessa aamupalalla. Mekin siinä ryhdyimme keräämään tavaroitamme yhteen kasaan ja pääsimme tien päälle n. klo 11.00. Päätimme tulla maisemareitin kautta kotiin, eli tulimme Saaren kansallispuiston halki h-i-t-a-a-s-t-i, sillä tien pinta oli ilmeisesti kuuman kesän ansiosta sulahtanut ja piki noussut soran päälle. Sellaisella pinnalla olen kerran ollut vähällä lipata RD:ni aikanaan ja nyt kuormattuna takarengas olisi saattanut vielä helpommin lähteä alta.

Hitaasti mutta varmasti pääsimme kuitenkin Tammelaan ja hieman karheammalle tielle. Ja ei kun urku auki. Mutta voimakas sivutuuli tarttui ikävästi taakkaan ja jälleen piti hieman hillitä kaasukättä. Forssaan saavuttuamme pidimme kahvibreikin Hämeentien Nesteellä (ja pyörämme paistatteli ihailevissa katseissa jälleen kerran...) Siitä sitten ajoimme lähes suoraan kotiin, tosin Forssan ja Humppilan välillä saimme vettä niskaamme ja pidimme pienen kuivattelutauon. Aurinko paistoi ja huomasin vasta ensimmäisen tipan tullessa visiiriin, että yllämme oli synkkä pilvi. Se sitten tuli yhdellä hujauksella yllemme, vaikka sadeasu olisikin ollut mukana, niin sitä ei olisi ehtinyt ylleen kiskaista... Ja sitten pyörämme vasta rähjäiseltä näyttikin... Räyskälän pölyt olivat sadepisaroiden kera tehneet pyörästä pantterin näköisen kapineen. Kotiuduttuamme ajoin pärrän saunalle ja huuhtelimme hänestä matkan pölyt pois ja kuivasimme kauniin kiiltäväksi. Jätimme pyörän paistattelemaan päivää ja itse menimme hetkeksi lepäilemään ja illalla taas tien päälle käymään Leppijärven Motellilla.

- silmääkään räpäyttämättä pyörästämme olisi maksettu kolme kertaa enemmän, mitä itse siihen laitoimme kiinni.

- "vanhus" on nuoruutensa vedossa (puhumattakaan ulkonäöstä), Motellilta lähtiessämme se nimittäin kiihtyi uskomattomalla tahdilla ja ennen kuin huomasinkaan, oli lasissa 120 km/h ja 5000 rpm

- TÄMÄ REISSU EI TODELLAKAAN JÄÄ VIIMEISEKSI!